en voi olla ilmaakaan, sillä ilman happeahan olisi mahdotonta elää.
ehkä olen vielä jotakin vähäpätöisempää tai heikompaa, niin pientä ja huomaamatonta ettei mitään rajaa.
atk -tunnin inspiraatio, joka hävisi ja hukkui mun aivojen takimmaisiin syövereihin kauas tavoittamattomiin. kiitos näkemiin, näitä ei taida kukaan lukea, mutta ei se mitään. itsellenihän mä tässä kirjoitan. ei teillä ole käsitystä mun elämästäni tai siitä millaista mulla todella on.
(ei katseita ei mitään. vihaan tätä maailmaa toisinaan eniten.)
viime perjantai oli kaikista paras ja olin maailman onnellisin pitkin päivää mutta eilinen -- vhääh vihaan itseäni vihaan muita.
